Ruusunnuppu, suukkosuu,
silmäs uuteen aamuun avautuu. 
Ihmeitä täynnä päivän joka hetki,
alkaa pienen tytön elämänretki

Tässäpä nyt on mummin ja papan silmäterä,Pikku Prinsessa.

Pikkuinen kotiutui tänään äidin ja isin kanssa sairaalasta josta olimme me, vanhempien toivomuksesta, hakemassa.Kuvassa Pikkuinen on 13 tuntia vanha tomera neiti joka osasi poseerata heti Papalle kun Pappa halusi ikuistaa ensitapaamistamme .Pikkuinen voi hyvin ja on todella kiltti ja hiljainen neiti,ei turhia itkeskele.Tänäänkin pitkiä aikoja katseli sylissä ollessa sylittäjää ja ilme oli kuin olisi ollut aatokset kovinkin syvällisiä,no sylittäjiä kyllä tällä neidillä piisaa,me tuon papan kanssa melkein kilpasilla välillä vaikka useimmiten minä jään silloin häviölle.Mutta tärkein syli löytyy kuitenkin Äidin huomasta.

Onhan niitä kuvia muitakin joista laitan lisää sitten Pikkuisen omalle sivulle kun ihan ajan kanssa sen rakennan.

Sairaalassa kävimme tapaamassa pikku perhettä joka päivä,vanhempien toivomuksesta,ja tänään sitten olimme heillä muutaman tunnin tukena kuten he pyysivät.Huoletta saimme lähteä kotiin sillä niin hyvin vauvan hoito sujuu ettei tarvitse pelätä että jokin menisi vikaan.Tietystihän alkujännitystä on kuten jokainen meistä sen tietää mutta niistä ei pääse kuin kokemalla ja äidinvaistohan se ohjaa hyvin paljon.Huomenna saavatkin sitten ihan vain tutustua vauveliin rauhassa sillä me pysymme poissa ja annamme heille rauhan rauhoittua harjoittelemaan itse perhe-elämää ja jos kysyttävää tulee niin puhelinhan on aina käytössä.

En olisi voinut uskoa kuinka mahtavalta tuntuu tulla Mummoksi,vaikka siitä olenkin haaveillut,siinä on jotakin hopeanhohtoista helinää.Ja suuri Kiitos siitä kuuluukin näille Nuorille,Isälle ja Äidille kun he antoivat meille tämän Pikku Tytön lapsenlapseksi ja saamme olla mukana heidän elämässään.

Nyt on hyvä mennä nukkumaan pois menneen viikon jännitys ja huolehtiminen sillä Pikku Perhe on kotonaan ja Onnellisia.